Satu Vuorisen mukaan kulttuuripääkaupunkihakemus vaatii vahvan kansainvälisen ulottuvuuden.

Hienot talot eivät riitä: “Pitää uskaltaa ajatella taidemuseo uusiksi”

Tampere ja joukko Pirkanmaan kuntia hakee Euroopan kulttuuripääkaupungiksi 2026. Samana vuonna Tampereelle pitäisi valmistua sekä uusi taidemuseo että uusi Sara Hildenin taidemuseo.

Onko se siinä? Eivätkö näin mittavat investoinnit jo riitä takaamaan Tampereelle tuon tittelin? Eivät.

“Pelkät rakennukset eivät riitä”, sanoo Tampereen kansainvälisten asioiden päällikkö Satu Vuorinen.

“On mietittävä, millaisia uusia toiminnallisuuksia ne uudet museot mahdollistavat. Upeat, maailmalla tunnettujen taiteilijoiden näyttelyt eivät riitä sisällöksi. Nyt meidän pitäisi haastaa itsemme: Mikä tulevaisuuden taidemuseo on? Mitä se antaa lisää taiteilijoille, mitä se antaa lisää kuntalaisille? Pitäisi uskaltaa ajatella taidemuseo uusiksi”, Vuorinen sanoo.

Hänen mukaansa uusissa hankkeissa pitää kysyä esimerkiksi, sisältävätkö ne residenssitoiminnan laajentamista? Entä taiteilijoiden yhteistyötä? Mahdollistavatko ne kansalaisten osallistumisen kulttuurin tuottamiseen?

Vuorinen piti herättelypuheenvuoronsa kulttuuripääkaupunkihaun neuvottelukunnan kokouksessa. Peräti 75-henkinen neuvottelukunta kokoontui toisen kerran keskiviikkona 2. lokakuuta. Neuvottelukuntaan on kutsuttu kunnanjohtajat, kansanedustajat sekä mm. kulttuurilaitosten ja -järjestöjen, yhdistysten ja kirkon edustajia.

Ilman kansainvälisyyttä ei olisi Tamperetta

Vuorinen kertoi neuvottelukunnalle, mitä tarkoittaa kulttuuripääkaupunkihaun “eurooppalainen ulottuvuus”. Sehän on yksi haun kriteereistä – eli ohjelmassa pitää olla mukana eurooppalainen ulottuvuus. Tamperelaisille kansainvälisyyden pitäisi olla luonnollista.

Satu Vuorisen mukaan kulttuuripääkaupunkihakemus vaatii vahvan kansainvälisen ulottuvuuden.

“Ilman kansainvälisyyttä ei olisi Tamperetta. Ruotsin kuningas kävi perustamassa. Sen jälkeen täällä hääri ruotsalaisia, venäläisiä, saksalaisia, brittejä ja niin edelleen kehittämässä teollisuutta ja saattamassa kaupunkia kukoistavaan kasvuun. Osaaminen, koneet, laitteet, osaajat, markkinat, ne ovat kansainvälisiä”, hän sanoi.

Itse asiassa Vuorinen rohkaisi jopa haastamaan EU:ta pääkaupunkivuoden ohjelmalla.

“Kun maailma on globaali, niin miksi hakisimme vain eurooppalaista ulottuvuutta”, hän kyseli. Eli ohjelmaehdotuksissakin voidaan mennä myös Euroopan ulkopuolelle.

Kansainvälisyys leimaa koko aluetta. Kaupungilla ja alueen kunnilla on toimivat kansainväliset verkostot, on ystävyyskaupungit, kaupunkiverkostot, kansainväliset kulttuurialan organisaatiot ja yritysten, yliopistojen sekä muiden oppilaitosten kansainväliset kumppanit.

Vuorinen muistutti, että teemaksi valittu yhdenvertaisuus on myös kuulunut tamperelaisuuteen aina.

“Tampere on ollut avoin ja suvaitsevainen alusta asti. Täällä oli pitkään vapaakaupunkioikeudet. Ulkomaisilla työntekijöillä oli uskonnonvapaus. Suvaitsevaisuus näkyi aikanaan jopa keskustan kaavassa. Eri kirkkokunnille oli varattu kullekin tontti torin kulmiin. Ja täällä oli kolmikieliset katukyltit vuosisadan alussa.”

Ja kuten tiedetään, niin nykyisin Tampereella asuu 18 000 vieraskielistä. He puhuvat 73:a kieltä. Ja tasa-arvon näkökulmasta on hyvä muistaa, että Punainen julistus, jossa vaadittiin yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta, luettiin juuri Tampereen keskustorilla. Ja sekin on hyvä muistaa, että Tampereen tekstiiliteollisuuden työvoimasta 75 % oli naisia. Täällä naisilla oli siis omaa rahaa!

Koko alue on rosoinen

Sellaiset asiat kuin vesivoima ja sen mahdollistama teollisuus, upea luonto ja historian rosoisuus koskevat koko Pirkanmaan aluetta, eivät vain Tamperetta. Vuorinen esitti oman listansa, mitkä asiat meissä ulkomailla ainakin kiinnostavat: sauna, yhdenvertaisuus, tasa-arvon tarina, luonto, rauha, hiljaisuus, innovointikykymme, digitaalinen osaaminen. Ne ovat myös asioita, joissa meillä on annettava Euroopalle.

Lauri Lyly (vas.), Juha Hemanus ja Eija Oravuo esittelivät Tampereen ja Pirkanmaan kulttuuripääkaupunkihaun nykytilannetta neuvottelukunnalle.

Kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmassa pitää käsitellä ajankohtaisia eurooppalaisia teemoja, joita ovat mm. ilmastonmuutos, kestävä kehitys, kaupungistuminen, kaupunki-maaseutu -suhde, brexit, Venäjä-suhde, maahanmuutto, Afrikka ja EU:n sisäiset jännitteet.

“Tämä on vain esimerkkilista. Meidän täytyy itse löytää ne teemat, joihin keskitymme.”

Ja sitten muistetaan, että kulttuuripääkaupunkivuoden kriteereissä on mukana eurooppalainen yhteistyö. Eli hakemuksessa arvioidaan “eurooppalaisia taiteilijoita, eri maiden toimijoiden tai kaupunkien… yhteistyötä ja kansainvälisiä yhteistyökumppanuuksia esittelevien toimien laajuus ja laatu”.