Mänttä-Vilppulan Gösta-museo oli keskustelun näyttämönä.

Asiantuntijan väite: ”Tampere ja Pirkanmaa ovat Suomen eurooppalaisinta aluetta”

Mistä Euroopan kulttuuripääkaupungin tittelin hakemisessa on kysymys? Mitä se “eurooppalaisuus” tarkoittaa projektissa, missä Tampere ja Pirkanmaan 19 kuntaa hakevat Euroopan kulttuuripääkaupungin titteliä?  Ja miten niin Pirkanmaa on Suomen eurooppalaisinta aluetta?

Tätä selviteltiin Mäntän Gösta-museon yleisötilaisuudessa. Yksi hankkeen tuottajista, Sipriina Ritaranta, tiiivisti hakutiimin tunnelmat näin:

”Me olemme kaikki sitoutuneita siihen, että olemme tekemässä hyvin pitkäaikaista ja pitkäjänteistä hanketta. Me ei olla tekemässä mitään kulttuurieliitin elvistelyä. Vaan ihan oikeasti kaikille koetetaan tarjota jotain uudenlaista sisältöä.”

Onko annettavaa Euroopalle?

Serlachius-museon johtaja Pauli Sivonen on luultavasti Suomen kovin kulttuuripääkaupunkien asiantuntija. Hän oli mukana jo vuoden 2011 hakukierroksella ja on istunut myös valitsijaraadissa. Sivosen mukaan Tampereen ja Pirkanmaan tilanne on haastava, mutta:

”Minä uskon, että Tampere ja Pirkanmaa on Euroopan kulttuuripääkaupunki 2026, mutta se vaatii meiltä tosi paljon”, hän sanoi ja yllätti väitteellään:

”Tampere ja Pirkanmaa ovat Suomen eurooppalaisinta aluetta. Koska Euroopassa asiat sekoittuvat. Eurooppa on monenlaisten identiteettien tilkkutäkki. Ja me ollaan vähän samanlaista aluetta, uskokaa tai älkää siellä muualla Suomessa.”

Sivonen viittaa siihen, että Pirkanmaa on nuori maakunta, jossa sekoittuvat monet heimot.

Eurooppalainen ulottuvuus?

Raati kritisoi Pirkanmaan ensimmäistä hakemusta muun muassa eurooppalaisen ulottuvuuden puutteesta. Mutta mitä eurooppalainen ulottuvuus tarkoittaa?

”Euroopan täytyy olla mukana hakemuksen peruskertomuksessa. Siinä täytyy olla asioita, jotka kiinnostavat Eurooppaa ja eurooppalaisia. Meillä täytyy olla toisaalta kiinnostusta Eurooppaa kohtaan, eli meidän täytyy toisaalta hakea asioita Euroopasta ja toisaalta täytyy olla annettavaa Euroopalle, eli se on kaksisuuntainen liike”, Pauli Sivonen sanoo.

”Se tarkoittaa myös käytännön asioita. Meidän täytyy kutsua eurooppalaisia tekemään asioita yhdessä meidän kanssa. Luodaan uusia rakenteita, uusia tapahtumia ja nimenomaan sinne kulttuurin alatasolle, missä tehdään asioita. Meillä täytyy olla jotain niin ainutlaatuista annettavaa Euroopalle, että eurooppalaiset haluaa tulla katsomaan meidän tapahtumia.”

Sivonen kritisoi sitä, että koko Euroopan kulttuuripääkaupunki-instituutio on ”pikkuisen liikaa sitä mitä EU on”. Se on kovin strukturoitu. 

”Me saadaan se hirmuinen kysymyspatteristo Euroopan Unionilta, jossa kysytään, että miten te täytätte tämän ja tämän asian. Se synnyttää liian samankaltaisia kulttuuripääkaupunkeja. Sen takia me tarvitaan lasten anarkiaa, kykyä yhdistää uusia asioita, nähdä kulttuuri paljon laajemmin. Nyt sitä villiyttä tarvitaan tähän. Sillä me tehdään pääkaupunki, joka jää tämän instituution historiaan”. Sivonen sanoo.

77 kommenttia hakukirjasta

Koko hakuprojektia luotsaava Perttu Pesä kertoi hakuprosessin tilanteesta. Ensimmäinen hakukirja on tehty keväällä, ja EU:n asiantuntijraati on sen arvioinut. Raadin palautteen pohjalta tehdään talven mittaan täydennetty ja syvennetty toinen hakemus. Palaute oli kovaa.

”Raadilta tuli kaikkiaan 77 huomiota Tampereen hakukirjasta. Mutta älkää säikähtäkö, suunnilleen saman verran tuli huomioita Oulun ja Savonlinnan hakukirjoistakin”, Pesä totesi.

Toisen hakukirjan deadline on huhtikuussa 2021. Lopullinen Euroopan kulttuuripääkaupungin valinta tehdään kesäkuun 2021 alussa.

Pesän mukaan vakiintunut malli kulttuuripääkaupunkien rahoituksessa on, että kaupunki (ja mahdollinen alue) sekä valtio rahoittavat suunnilleen yhtä paljon kulttuuripääkaupunkia. Heidän osuutensa on yhteensä noin 80-90 %. Loppu tulee yritysyhteistyön ja erilaisten EU-tukien kautta.

”Valtion rahoitusosuudesta tulee myös rahaa, siis sijoittamalla itse saa lisää resursseja”, Pesä huomauttaa. Hän odottaa, että valtiolta tulisi rahoituspäätös mahdollisimman pian.

Sijoitukselle kulttuuripääkaupunkiin odotetaan kohtuullista tuottoa. Esimerkiksi Turussa 2011 kpk-vuoden kokonaisbudjetti oli 55 miljoonaa euroa, ja se toi koko alueen elinkeinoelämälle n. 260 miljoonaa euroa lisää liikevaihtoa.

Kokonaisuudessaan kuntien suunniteltu omarahoitusosuus Tampereen ja Pirkanmaan hankkeessa on 25 miljoonaa euroa, josta Tampereen kaupunki maksaa 75 % ja kumppanikunnat 25 %. Sijoitus jakautuu ajalle 2021-2027.

Kuntien suuntaan taloudellinen yhteistyömalli on ns. ROI-takuu. ROi on lyhenne sanoista Return On Investment eli mallilla luvataan, että rahalla saa myös vastinetta. Kuntakumppaneille taataan, että merkittävä osa rahoituksesta palautuu projekteiksi ja hankkeiksi kunnassa.

Kuntakumppaneiden merkitystä korostaa myös Ruoveden kunnanjohtaja Eeva Viitanen:

”Näen, että meillä pienemmillä kumppaneilla on paljon annettavaa Tampereella. Uskon, että myös raati arvostaa moninaisuutta. Se on rikkaus, että meillä on Pirkanmaalla erilaisia kuntia.”

”Ruoveden slogan on yhdessä olemme enemmän. Meidän voimavara on, että meillä aktiivisia, vapaaehtoisia toimijoita, jotka lähtevät tähän mukaan.”

Sipriina Ritaranta tiivistää voittavan reseptin seuraavasti:

”Minusta Tampereella ja Pirkanmaalla on jo aika selkeä näky siitä, mitä kohti me halutaan mennä. Pidetään huolta siitä, että ei tehdä liikaa niitä tylsiä, puhtaita asioita. Ollaan rohkeasti omanlaisia, luotetaan omaan juttuun, pidetään lapset ja nuoret mukana, ja ollaan riittävän villejä ja rosoja niin eiköhän tästä tule hyvä.”

Kuva paneelikeskustelusta
Mänttä-Vilppulan paneelikeskusteluun osallistuivat Henna Linkopuu, (vas.) Perttu Pesä, moderaattori Sipriina Ritaranta,
Pauli Sivonen ja Eeva Kyrönviita.