Tietynlaisen kyläkulttuurin keskellä

Visavuori/ Kuvaaja Ari Korkala

Pirkanmaalaisuuden ydintä selvittämässä

Olemme tiimimme voimin reissanneet touko-kesäkuussa ympäri Pirkanmaata kuulostelemassa ihmisten mietteitä ja kysymyksiä koskien käynnissä olevaa kulttuuripääkaupunki-hakua ja keräämässä parhaita ideoiden käyttöön. Olemme tavanneet kuntapäättäjiä ja asukkaita erityisillä kulttuuripääkaupunki-etkoilla.

Mukana on Tampereen ja pääkuntakumppani Mänttä-Vilppulan lisäksi 15 muutakin kuntaa ja kaunis alkukesän vehreä maakuntamme on ristiin rastiin matkatessa tullut meille varsin tutuksi – sen laajuus ja monipuolisuus meille myös kirkastunut. Olemme tavanneet satoja ihmisiä ja meiltä on kysytty tärkeitä ja haastavia kysymyksiä, joihin olemme halunneet parhaamme mukaan vastata. Ihmiset ovat kiinnostuneet ja näyttää myös siltä, että he ovat innostuneet hankkeestamme. Haastaminen on meille tärkeää, koska se auttaa tekemään yhä paremman hakemusasiakirjan ensi kevättä varten.

Olemme etko-kiertueellamme halunneet selvittää, millaista kulttuuritoimintaa pirkanmaalaiset haluaisivat toteuttaa, jos ei tarvitsisi miettiä rahaa tai muitakaan resurssikysymyksiä ja mitkä kunkin paikkakunnan tarinat ja teemat meidän on syytä huomioida yhteisessä hakemuksessamme. Mielikuvitus on lähtenyt upeaan lentoon monissa keskusteluissa ja ihmisten silmiin on nähty syttyvän hymyä ja tuiketta. Olemme saaneet käyttöömme huikean hienoja ideoita jatkokehittelyä varten. Kulttuuritoiminta on ilmiselvästi tärkeää ja sen kehittäminen välttämätöntä.

Pirkanmaalaiset rakastavat yli kaiken muutamaa tärkeää kulttuuriasiaa: kaunista luontoaan ja erityisesti vesistöjään, omien paikkakuntiensa historian kaaria ja niihin liittyviä tarinoita (ja näitä riittää!) sekä omia omintakeisia tapahtumiaan. On myös monia Suomen kulttuurihistorian merkkihenkilöitä, jotka ovat vaikuttaneet vuosisatojen aikana monessakin paikassa Pirkanmaan alueella. Tästä perinnöstä luonnollisesti ammennetaan monessa kunnassa. Tällaisia ovat vaikkapa Akseli Gallén-Kallela, Merikannon perhe ja monet kirjailijat.

Myös tietynlainen kyläkulttuuri ja identifioituminen ”kyläläiseksi” on leimallista Pirkanmaalle: meillä on paljon kuntaliitoskuntia ja muitakin kuntia, jotka voivat koostua useista taajamista ja vaikka hallinnolliset rajat ovat mitä ovat, ihmiset määrittävät edelleen itsensä omien asuinpaikkojensa ja niissä elävien yhteisöjen kautta. Näissä kylissä on hyvin elävänä läsnä uskomaton yhteisöllisyyden voima – myös kulttuuritoiminnan kentällä. Sama ilmiö näkyy myös Tampereessa, vaikka suuresta kaupungista onkin kyse: eri kaupunginosissa asuvat löytävät myös samanlaista ”kyläläisyyttä” itsestään.

Nyt meillä on kauhottavanamme valtava määrä kiinnostavaa ideamateriaalia – jostain sieltä seasta on alkanut nousta teemahahmotelmia, joiden pohjalta on hyvä rakentaa mitä hienoin hakemus Euroopan kulttuuripääkaupungiksi 2026. Matkaa on vielä jäljellä, mutta tämän alkukesän aikana on tullut varsin selväksi, että Pirkanmaalla on kaikissa kunnissa tahtoa ja tarvetta saada kulttuuritoimintaansa kehitettyä ja yhteistyön keinoin löytää aivan uusia tekemisen tapoja elämänlaatumme parantamiseksi.

Eräs nimettömänä pysyvä ideavastaaja kiteytti ytimekkäästi sen, miksi olemme kaikki yhdessä tätä hakemusta tekemässä:
Huomataan, että mitä kaikkea on kulttuuri. Mitä se sana pitää sisällään, mikä merkitys sillä on ihmisten arjessa ja jaksamisessa, miten sitä voisi toteuttaa ihan jokaisen työssä ja mitä iloa se toisi arkisenkin työn sisältöön. Huomattaisiin, että kulttuuri ei ole pelkästään pönötystä, tärkeilyä ja muiden ulkopuolelle rajaamista, vaan kaikkien omaa, erilaisia mieltymyksiä arvostavaa ja kunnioittavaa tekemistä ja kokemista. Kulttuurin yhdistävää ja voimaannuttavaa merkitystä korostaen se tuotaisiin arkeen ja kaikille tietoiseksi. Samalla arvostettaisiin myös ammattimaisia, osaavia tekijöitä ja toimijoita. Kulttuuri ei ole vain taidetta, vaan kaikkea elämään kuuluvaa ja historian muovaamaa tekemistä, joka kulkee mukana paikasta toiseen.