Mikä tekee Kauppahallista erityisen?

Kauppahallin iltatori / Kuvaaja Laura Vanzo

Aitojen kohtaamisten paikka

Tampereen kauppahallissa käy kuhina. Odottelen Nygrenin kalakaupan edessä yhtä kaupan pitkäaikaisimmista kasvoista, Petri Nygreniä. Asiakkaita kertyy jonoksi asti ja silti myyjillä on aikaa väläyttää jokaiselle ystävällinen hymy ja vaihtaa nopeasti kuulumiset. Lopulta saan tiedon, että Petri on alakerrassa keittämässä rapuja ja suuntaan siis sinne.

”Kuulemma ensimmäinen lapseni on ollut tämä kauppa.”

Petri Nygren, vuodesta 1986 Nygrenin kalakaupassa toiminut kauppias, on lupautunut antamaan minulle haastattelun ja kertomaan oman tarinansa Kauppahallin kulttuurista ja erilaisista kohtaamisista siellä. Yli 40 vuoden työkokemuksella sekä hallituksen jäsenenä, häneltä löytyy monia, erilaisia kokemuksia Kauppahallin eri vaiheista ja ajan murroksen vaikutuksista sen kulttuuriin. Nykyisin hänen kolme lastaan ovat töissä liikkeessä ja hoitavat asiakaspalvelun sekä paperityöt ja Petri saa keskittyä mm. rapujen keittämiseen. ”Ensimmäinen lapseni tosin on kuulemma ollut tämä kauppa”, Petri naurahtaa.

”Täällä pitää välillä osata hiljentyä ja kuunnella.”

Kun alamme jutella erilaisista kohtaamisista Kauppahallissa, kerrottavaa riittää. Petri kertoo tarinoita legendaarisista kauppiaista, jotka jokainen Kauppahallin työntekijä muistaa. Kun yksi lihakauppias ei pitänyt vapaapäiviä muuten kuin sotaan lähtiessä, toinen tiesi kaikkien asiakkaidensa henkilökohtaisen elämän pienimmätkin käänteet. Tämä kiteyttääkin Kauppahallin asiakkaan ja kauppiaan välistä kohtaamista hyvin. Kauppahallissa asiakasta kuunnellaan. Nygren vertaakin Kauppahallin kulttuuria suomalaiseen saunakulttuuriin. Täällä pitää välillä osata hiljentyä ja kuunnella toista.

Nygren ilmaisee huolen nykyajan kiireellisyydestä ja sen vaikutuksesta ihmisten välisiin kohtaamisiin. Ei tavallisessa marketissa voi puhua kassalla omasta elämästään ja kuulumisistaan tai jonossa odottavat asiakkaat tulevat levottomiksi ja kassatyöntekijä saattaa närkästyä. Ehkä siinä on yksi Kauppahallin erityispiirteistä. Kauppahallissa asiakas saa kertoa kuulumisensa ja kauppiaalla on aikaa sekä halua kuunnella. Tänä päivänä on paljon ihmisiä, joiden perheet asuvat kaukana ja mitä vanhemmaksi tulee, sitä harvemmaksi myös lähipiiri käy. Juuri silloin Kauppahallin miljöön tarjoamat kohtaamiset voivat olla elintärkeitä. Nygren kokee, että kiireen myötä kohtaamisista puuttuu aitous, joka on toisaalta myös se, mikä Kauppahallin kohtaamisista jää asiakkaalle mieleen. Kauppahallissa upean miljöön lisäksi myyjät kannustavat ja rohkaisevat asiakasta mm. ruuanlaittoon ja saavat vastineeksi iloisen hymyn takaisin. Parhaimmillaan asiakas tulee uudelleen käymään ja kertoo, miten ruuanlaitto onnistui. ”Tämä on myyjälle sitä parasta kannustinta omaan työhön, kun asiakas lähtee hyvillä mielin kotiin”, Nygren kertoo.

”Sillä ei ole väliä, ostaako asiakas sadalla eurolla vai yhdellä eurolla. Kauppiaalle kaikki ovat yhtä tärkeitä.”

Näiden kohtaamisten myötä muodostuu pitkäaikaisia asiakassuhteita, jotka ovat verrattavissa kaverisuhteeseen. Nygren kertoo mm. yli 90-vuotiaasta Tiitolan pariskunnasta ja, kuinka Jaakko Tiitola kerran totesi: ”Hei Petri, tiedätkö mitä? Nyt on kulunut 70 vuotta siitä, kun sain ylioppilaslakin ja kun menin naimisiin Anitan kanssa. Meillä on tänään rautahääpäivä!” Juuri tämä on Nygrenin mukaan sitä työn parasta antia, kun ihmisten kanssa on aikaa jakaa asioita ja heihin oikeasti tutustuu. Tämän yhteyden luomisen lisäksi tärkeää on kohdata asiakkaat tasavertaisesti. Vaikka Kauppahallissa on kohdannut kuuluisuuksia, kuten Irwing Goodmanin, ja Petri on päässyt kokeilemaan Tapio Rautavaaran kitaraa, ihmiset tulisi kohdata samanarvoisina. Ostaako asiakas sadalla eurolla vai yhdellä eurolla, ei ole merkityksellistä. Kaikki asiakkaat ovat kauppiaalle yhtä tärkeitä.

Ehkä tähän kiteytyykin Kauppahallin ylläpitämän kulttuurin ydin. Kauppias ja asiakas kohtaavat toisensa aidosti ja luovat jotakin tyypillistä asiakaspalvelusuhdetta syvempää. Parhaimmillaan jopa ystävyyden. ”Lopuksi, kun annan vaihtorahaa takaisin, vanha asiakas puristaa pitkään kättä, katsoo hymyillen silmiin ja totetaa: ’Hyvää viikonloppua, Petri.’ Siinä vaiheessa sitä tietää, miksi tämä työ on merkityksellistä.”

 

Kirjoittanut
Laura Aspelin