Valokuvaajan Tampere

Yökulkija / Kuvaaja Hannu Vanhanen

Meno-paluu Tampereelle

Kohtaan marraskuisella Pirkankadulla tumman hahmon, jonka liikkeen kamerani pysäyttää. Tuhannet sadepisarat ja eri väriset valojuovat tanssivat samaan tahtiin. Jalkojen varjot heijastuvat hopeanharmaaseen katuun.

Valokuvani on Tampere Dok -näyttelystä, jossa yhdeksän tamperelaista kuvaajaa tulkitsee Tampereen murrosta: kuinka kaupungin rakentajat ja sen asukkaat kohtaavat toisensa, kuinka ratikan raiteet iskeytyvät kaupungin maaperään ja kuinka uudet asuinalueet valtaavat Näsi- ja Pyhäjärven rannat.

Tampere on aina liittynyt myös omaan elämääni ja sen tärkeisiin käännekohtiin. Halusin nuorena ylioppilaana Tampereelle. Tänne oli vaikea päästä opiskelemaan, koska täällä oli maan ainoa yliopisto, jossa pystyi opiskelemaan toimittajaksi. Journalistin ammatti oli ennen sosiaalista mediaa muotia, ja Tampereen yhteiskuntakriittinen yliopisto veti puoleensa oudolla tavalla.

Yliopiston alakuppilassa saattoi 1970-luvulla nähdä Juice Leskisen istumassa kahvilla itseään intellektuelleina pitävien opiskelijoiden kanssa. Pian kirjat vaihtuivat rockin soundeihin, ja Juicesta tuli Suomirockin ikoni. Seuraavalla vuosikymmenellä aatteetkin vaihtuivat, ja ylioppilastalon lavalle astui Eppu Normaali. Punkrock sai jengin pogoamaan hulluna.

Opiskelijat saapuivat Tampereelle eri puolelta maata. Yksi heistä, opinnot keskeyttänyt Aki Kaurismäki, näytteli pääroolia veljensä Mikan ohjaamassa 1981 Tampereen elokuvajuhlilla palkitussa Valehtelija-elokuvassa. Opiskelijoiden perustama Pahkasika-lehti häiriköi huumorillaan ja vaati keskiolutta R-kioskiin. Missio onnistui. Tekijöistä tuli sarjakuvataiteilijoita ja kirjailijoita.

Valmistumiseni jälkeen muutin Kotkaan, ja minusta tuli Suomea kiertelevä kuvajournalisti. Ympäristöaktivismia, vaihtoehtokulttuuria ja ensimmäinen valokuvanäyttelyni. Töitä 24/7. Palkkana vatsahaava ja stoppi. Eräänä iltapäivänä sain puhelun yliopistolta. Vanha opiskelukaverini kysyi, kiinnostaako minua tulla opettamaan Tampereen yliopistoon valokuvausta. Seuraavana päivänä sanoin itseni irti, ja muutin Kotkasta takaisin Tampereelle.

Pääsin soveltamaan Helsingin Sanomissa ja perustamassani kulttuurilehti Peilaajassa oppimiani taitoja akateemisessa ympäristössä. Kuvajournalisti ei ota vain valokuvia, vaan hänen on ymmärrettävä yhä kompleksisempi yhteiskunta ja työ mediassa, joka on muuttunut moniosaamiseksi renessanssiajan hengessä. Työ Tampereen yliopistossa alkoi toistaa itseään ja päätin vaihtaa maisemaa mahdollisimman kauas. Astuin pohjoisen junaan ja lähdin Lapin yliopistoon.

Vaikka pidin työstäni Rovaniemellä, en halunnut muuttaa pois Tampereelta. Kotini pysyi Pyynikinharjulla. Tuijotettuani Tampere-Rovaniemi -junan ikkunasta useamman vuoden tajusin, kuinka suuri ja autio Suomi on. Vain muutamat kaupungit ja taajamat jokien varsilla keskeyttävät metsien ja soiden yksitoikkoisen jatkumon. Lapin yliopiston taiteiden tiedekunta ja arktinen eksotiikka saivat jäädä, kun sähköpostiini tuli yllättävä viesti. Minua pyydettiin kansainvälisen Backlight-valokuvafestivaalin johtajaksi.

Olin mukana jo ensimmäisellä valokuvafestivaalilla Tampereella vuonna 1987. Festivaalin työpajassa brittiläinen valokuvaaja Martin Parr kritisoi suorasukaisesti yhteiskuntamme poliittista konsensusta. Hänestä tuntui kuin Suomessa olisi kussut pumpuliin. Reilut 30 vuotta myöhemmin brittien kamppaillessa brexitinsä kanssa suomalainen pumpuli on muuttunut muoviksi, betoniksi ja lasiksi sekä Tampere työläiskaupungista monikulttuuriseksi pikkumetropoliksi. Finlaysonin ja Tampellan vanhat tehdasalueet täyttyvät taiteilijoista ja museoista, joissa ennen tehdastyöläiset hankkivat elantonsa kovalla työllä.

Joka kolmas vuosi järjestettävä valokuvafestivaali on laajentunut, ja ennen vuosituhannen vaihdosta se sai uuden nimen Backlight. Nykyisin Backlight on yksi Pohjois-Euroopan vanhimmista ja suurimmista valokuvafestivaaleista. Se on avannut ikkunat ja galleriat suomalaiselle ja eurooppalaiselle nykyvalokuvalle. Triennaali nostaa esiin yhteiskunnallisesti merkittäviä ja ajankohtaisia teemoja. Backlight 2020:n teemana on Related Realities. Valokuvien ja installaatioiden eri todellisuudet ja teknologiat kohtaavat taidemuseoissa ja gallerioissa, mutta myös kauppakeskuksissa ja syyskatujen sykkeessä.