Inspiroimista ja inspiroitumista

Emmi Nuorgam

Saamelainen, feministi, toimittaja, kirjailija, foodie, vintageharrastaja ja yhteiskunnallinen keskustelija. Muodostit ehkä näiden tittelien perusteella jo kuvan minusta, vaikka emme tunne. Se on ihan ok. Saatan olla juuri ennakkoluulojesi mukainen, mutta saatan olla myös jotakin aivan muuta. Ennen kaikkea olen kuitenkin tamperelainen. 

En ole oikein koskaan saanut kiinni suomalaisuudesta, mutta Tampereeseen olen kiinnittynyt juurta jaksaen. Minun pyhän kolminaisuuteni muodostavat pääkirjasto Metso, Rauhaniemen Kansankylpylä ja Iidesjärvi. Näiden kolmen pisteen muodostamassa triangelissa tamperelaisuuteni asuu.

Se tekee ostokset ja vaihtaa kuulumiset Tampereen Kauppahallissa, saunoo surut ja murheet Näsijärven aaltoihin ja päivittää ratikkatyömaan tilanteen Tammelantorilla. Se pitää olohuoneenaan kirjastoja ja Kulttuuritalo Laikkua. Talvisin se katselee Vanhan Kirkon puistoa ja haaveilee, että vielä joskus puistoon jäädytettäisiin luistinrata kaupunkilaisten iloksi. Aina mikin varteen päästessään sille on tärkeää lausua oikein leveästi “Moro! Mää oon Emmi!” ja mainita Tampereen olevan maailman saunapääkaupunki. Kysyttiin sitä tai ei. 

En saa Tampereesta kyllikseni ja olenkin iloinen, että saan kaikessa tekemisessäni tartuttaa hulluuden myös muihin. Vuosien varrella minut on kutsuttu mm. Hungry for Tampere -kampanjan ruokalähettilääksi, Lost In Music -kaupunkifestivaalin tuottajaksi, Tampereen Yliopiston Alumniksi, Tampereen Kukkaisviikkojen uudistajaksi, Visit Tampereen asiantuntijaksi, Tampereen Kauppahallin markkinointipäälliköksi, Valkeakosken Työväen Musiikkitapahtuman tiedottajaksi, Tampereen Yliopiston vuoden 2019 Kunnia-Flooraksi ja nyt Kulttuuripääkaupunkihaun Ambassadööriksi. 

Lähettiläisyys on ennen kaikkea inspiroimista ja inspiroitumista. Se on Tampereen kulttuurivesiin sukeltamista ja virran mukaan heittäytymistä. Minun virtani vie Pirkanmaan upeisiin ravintoloihin, herkullisiin kahviloihin ja tunnelmallisille kirpputoreille. Se kuljettaa minut teattereihin, saa nostamaan kädet ylös keikoilla ja etsii jatkuvasti uusia punatiilisiä helmiä, joiden salaisuudet kuuluttaa kaikille.

Joku joskus sanoi, että kulttuuri on jotain fiiniä, vain harvoille tarkoitettua herkkua. Sanojalle vastaisin, että tervetuloa Tampereelle! Me nimittäin aiomme ottaa kulttuurista shampanjan pois.

 

Rakkain terveisin, 

Emmi